Eläkeikä lähestyy!

Olen taas saavuttanut jotain elämässäni: ikävuoden joka ei tunnu missään. Ei ole tippaakaan erilainen olo 19-vuotiaana. 18 tuntui jossain kun pääsi baariin, sai ostaa Alkosta ja sai omat pankkitunnuksensa haltuunsa. 19 ei tuo mitään uutta, baarissa vain tunsi eilen itsensä vanhaksi kun Anniina tajusi että seuraavaksi täytän 20 (joka pitää näyttää kaikilla kymmenellä sormella, kaksi kertaa!). Oon ihan fossiili!

Iskee taas tää jokavuotinen kevätmasennus. Mikään ei huvita, kaikista vähiten uuden koulun etsiminen. Ei kiinnostais opiskella enää mitään. Mutta ei kyllä ikusesti haluais pullaakaan myydä, koska se on näin oheistyönä ihanaa, ei välttämättä joka päivä. Onneks on synttärijuhlat tulossa, jos ne vaikka vähän piristäis.

Ohi on!

Luojan kiitos. Nyt se on ohi. Ei enää persettä puuduttavaa istumista ja sydän syrjällään jännittämistä, ainakaan YO-kokeiden merkeissä. Maanantaina oli viimeiset kirjoitukset (espanja), jotka toivottavasti menee läpi. Matikasta en ole läheskään yhtä varma, mutta paljon hartaammin ei enää voi toivoa. Arvosanoista en uskalla toivoa mitään.

Filosofiasta olisi näillä näkymin tulossa M, joten peukut pystyssä pisterajojen laskun suhteen! Enkku näyttäisi nyt L:ltä, ja häpeäpilkku, äikän C on myös aika lailla varma. Biologiasta on M viime syksyltä.